Aluksi 

Opetushallituksessa tapahtui toimintatapojen ja niitä tukevan työympäristön muutos vuosien 2019–2021 välillä. Siinä Senaatti-kiinteistöjen toimitilat, joissa Opetushallitus toimii, muutettiin työympäristöselvityksen ja Valtion työympäristökonseptin mukaisesti huonetoimistoista monitilaksi. Monitilatoimisto tarkoittaa erilaisia käyttötarkoituksia varten suunniteltua tilaa. Esimerkiksi Opetushallituksessa toimitila rakentui erilaisista avoimista kohtaamis- ja ryhmätyötiloista, suljetummasta hiljaisen työn tilasta sekä kokoushuoneista. Muutosalue oli laajuudeltaan noin 6600m2 ja sinne sijoittuu 430 henkilöä. Tilamuutoksen yhteydessä toimitilaan sijoitettiin uudet taideteokset valtion taideteostoimikunnan hallinnoimasta valtion taidekokoelmasta.

Aloitin vuoden 2019 alussa Taideyliopiston julkisen taiteen asiantuntijakoulutuksen linjalla ja tarvitsin opintojani varten projektin. Kuulin Opetushallituksessa alkavasta tilamuutoksesta sattumalta ja ajattelin yrittää siihen jonkinlaisella roolilla mukaan. Minua on aina kiehtonut puolijulkinen tila: siinä yhdistyvät julkiset ja yksityiset ulottuvuudet. Mietin, miten luoda toimistoympäristöön taidekokonaisuus, joka on sekä ajankohtainen ja kiinnostava taiteen näkökulmasta, että puhuttelee sen keskellä toimivaa yhteisöä? Tämän kysymyksen innoittamana esittelin taiteen valitsemiseen liittyviä suunnitelmiani Opetushallitukselle ja valtion taideteostoimikunnalle. Siten minusta tuli Opetushallituksen tilamuutoksen taideasiantuntija ja kuraattori.

Opetushallitus kutsui minut mukaan hankkeen sisustusratkaisuista vastanneeseen työryhmään julkisen taiteen erikoisasiantuntijana. Ryhmää johti sisustusarkkitehtitoimisto KVA Arkkitehdit, joiden kanssa tein tiivistä yhteistyötä. Lisäksi ryhmään kuului Senaatti-kiinteistöt ja Opetushallituksen edustus. Sain myös ammatillista tukea valtion taideteostoimikunnalta koko prosessin ajan.

Osallisuus kuratoinnin lähtökohtana

Meistä heräsi osallistumisen myötä aivan uudenlainen porukka – rohkeampi, leikkisämpi ja vahvempi. Uudistetut tilat ja valitut taideteokset tuntuvat nyt tosi omilta. Tämä on ollut avartava ja opettavainen matka ymmärtää kuinka suuri merkitys taiteella voi olla yhteisessä arjessamme.
Hanna Ketonen, Opetushallituksen opetusneuvos

Työhyvinvointia käsittelevässä tutkimuksessa puhutaan usein kokemuksista, jotka edistävät tyytyväisyyttä. Esimerkiksi juuri ilmestyneen Työterveyslaitoksen raportin mukaan (Pia Sirola, 2022) tilamuutoksista jää hyviä kokemuksia silloin, kun henkilöstölle kerrotaan avoimesti muutoksen perusteluista ja tavoitteista, sekä aidosti osallistetaan heitä suunnitteluun. Opetushallituksessa henkilöstöllä oli mahdollisuus osallistua tilamuutoksen suunnitteluun sen kaikilla alueilla, mukaan lukien taidevalinnat.

Osallistin henkilöstöä työpajojen ja Howspace-alustan avulla. Ensimmäisessä työpajassa selvitin, minkälaisista teoksista henkilöstö inspiroitui sekä minkä tyyppisen taiteen he kokivat heijastelevan organisaationsa arvoja ja toimintatapoja. Lähtökohtana toimi Opetushallituksen visio (jokainen voi kasvaa potentiaaliinsa) ja missio (intohimona oppiminen!). Hyödynsin työpajassa taideteostoimikunnan kokoelmaan kuuluvia vapaita teoksia, koska analysoin saamaani aineistoa visuaalisesti. Lisäksi henkilöstölle tuli sen myötä suoraa vaikutusvaltaa valikoitaviin teoksiin.

Muut pitämäni työpajat olivat luonteeltaan keskustelevia, sillä dialogin keinoin pystytään lieventämään ennakkoasenteita ja luomaan tilaa taiteen vastaanottamiselle. Lisäksi avoimen keskustelun myötä voidaan vaikuttaa siihen, minkälainen kokemus taidevalintaprosessista syntyy: teoksiin sitoudutaan herkemmin, kun ne eivät ole ylhäältä annettuja, vaan yhteisöllä on ollut mahdollisuus osallistua taidekonseptin luomiseen.

Yllätyin, kuinka avarakatseisesti henkilöstö keskusteli taiteesta. He toivoivat tilaan rohkeasti monenlaista taidetta, kuten teoksia, jotka heijastelevat Opetushallituksen arvomaailmaa, abstrakteja teoksia, valokuvaa, mediataidetta, valotaidetta, äänitaidetta ja yhteisötaidetta. Myös diversiteetti ja kestävä kehitys arvoina olivat henkilöstölle tärkeitä. Osallisuudessa piilee vaara, että taide hukkuu siihen ja lopputulema näyttäytyy eräänlaisina taiteen keskivertonäkemyksinä. Tämän välttääkseni pyrin teosvalinnoissani vastaamaan mahdollisimman moneen toiveeseen vahvasti ja sensuroimatta. Halusin tuoda tilaan henkilöstöä sykähdyttävää taidetta. Sellaista, joka edistää elinikäistä oppimista.

Kolme kerrosta, kolme taideteemaa

Opetushallituksen taidekonseptin perustana toimi monitilan idea, eli ajatus siitä, että henkilöstöllä on mahdollisuus valita työskentelytilansa tehtäviensä, tai tilaan liittyvien mieltymystensä mukaisesti. Erilaiset ympäristöt ohjasivat valintoja: visuaalisesti voimakkaimmat ja äänekkäimmät teokset keskitettiin kohtaamistiloihin, hiljaisen työn tilan teokset olivat hienovaraisempia, tai niihin ei sijoitettu lainkaan taidetta. Lisäksi työpajassa määritellyn konseptin pohjalta toimitilan kolmeen eri kerrokseen muodostettiin kolme sisällöllisesti ja visuaalisesti toisistaan poikkeavaa taideteemaa.

Kerroksien teemat olivat ihmisen elinikäinen oppiminenvärin energia ja luonto voimavarana ja vastuuna. Kerroksiin tuotiin voimakkaammin, tai maltillisemmin voimakkaita tunteita herättävää taidetta. Esimerkiksi oppimista käsittelevän kerroksen kokonaisuudessa on paljon nuorien taiteilijoiden teoksia ja mediataidetta. Se on yleisilmeeltään kerroksista rohkein. Väri-kerroksessa siirrytään taiteen peruskysymysten äärelle: pintaan, syvyyteen, viivaan ja vahvan värin ilmaisuvoimaan. Maalauksista ja tekstiiliteoksista syntyvä kokonaisuus leikittelee rytmillä, jonka erikokoisten teosten rinnastukset muodostavat. Luonto-kerroksen teokset ovat värimaailmaltaan maanläheisiä ja harmonisia, mutta lähemmässä tarkastelussa niiden aiheet voivat olla riipaisevia. Kierrätys- ja luonnomateriaaleista luodut teokset tuovat näkyväksi ihmisen ja luonnon välistä herkkää tasapainoa. Lopulliseen tilaan valikoitui noin 120 teosta, jotka pitävät sisällään laajan kattauksen maalauksia, tekstiilitaidetta, mediateoksia, valokuvia, veistoksia, grafiikkaa, korutaidetta ja erilaisia installaatioita.

Pekka Sassin videoinstallaatio Kolmas väri 

Taidekokoelmasta kuratoitujen teosten lisäksi Opetushallitukseen tilattiin uusi teos valtion taideteostoimikunnalta. Toimitilan vähentyneen seinäpinta-alan johdosta tilaan haluttiin arkkitehtuuriin laajemmin levittäytyvä immersiivinen teos. Teoksen sijaintipaikaksi valikoitui epäpaikaksikin luonnehdittava hissiaula. Epäpaikka tarkoittaa tilaa, johon ei kiinnitetä huomiota ja usein sellaisia voivat olla esimerkiksi läpikulkualueet. Hissiaulaan sijoittuvan teoksen myötä Opetushallituksen sisäänkäynnistä muodostui merkityksellinen taiteen kokemisen paikka.

Valtion taideteostoimikunnan valitsemana hissiaulan tilaustyön sai mediataiteilija Pekka Sassi. Sassin videoinstallaatio Kolmas väri käsittelee yhteyttä tuntemattomaan tai syvempään tietoon. Se rakentuu vastakkaisille seinille projisoidusta väritapahtumista ja meditatiivisesta äänimaisemasta. Teos luo rauhallisuuttaa sisääntuloaulaan, jonka läpi kulkee henkilöstön lisäksi Opetushallituksen vierailijat. Toimistotilan luonne on otettu huomioon äänen voimakkuuden ja videoklippien pituuden harkituilla säädöillä. Teoksen tuotannollisena haasteena oli valaistusolosuhteiden säätäminen siten, että teos tulee parhaalla mahdollisella tavalla esille ja valon määrä pysyy sisävalaistusstandardien mukaisena.

Taiteen paikka on päätöksenteossa!

Opetushallituksen tilojen kokonaisuus toimii hienosti, koska saimme taideasiantuntijan mukaan suunnitteluun heti alussa.
Tanja Mehtosalo, KVA Arkkitehdit

Taide oli osallisena Opetushallituksen tilojen suunnittelua alusta asti. Se ei ollut jälkikäteen paikalle ilmestynyt dekoratiivinen lisä, vaan taiteen paikka. Teosten tarvitsema tila, valaistus, ympäröivä värimaailma- ja muu visuaalisuus sekä turvallisuustekijät huomioitiin läpi prosessin. Lisäksi taiteella oli tärkeä paikka osana päätöksentekoa, sillä läsnäolollaan se osallistui aktiivisesti, muiden tekijöiden rinnalla, muuttuvan työympäristön kehittämiseen luomalla sille uusia ilmenemismuotoja ja merkityksiä. Mielestäni Opetushallituksen taideprojekti toimii suunnannäyttäjänä siinä, kuinka taidelähtöistä ajattelua voidaan pitää mukana erilaisissa kehittämistehtävissä.

Heli Lukkarinen

Kuvat (ylhäältä alas):
Hanna Vahvaselkä: Tuhma tyttö. Kansallisgalleria / Valtion taideteostoimikunta. Kuva: Heli Ahmio.
Anne Meskanen-Barman: Kannattimet, 2017. Kansallisgalleria / Valtion taideteostoimikunta. Kuva: Heli Ahmio.
Sauli Suomela: Colors bottle, 2014. Kansallisgalleria / Valtion taideteostoimikunta. Kuva: Heli Lukkarinen.
Heli Lukkarinen ja Katja Öhrnbergin teos Kylässä, 2006. Kansallisgalleria / Valtion taideteostoimikunta. Kuva: Heli Ahmio.
Yleiskuva OPH:n tiloista. Kansallisgalleria / Valtion taideteostoimikunta. Kuva: Inka Ruokolainen.
Pekka Sassi: Kolmas väri (2021). Kansallisgalleria / Valtion taideteostoimikunta. Kuva: Kirsi Halkola.
Eveliina Hardi: Fragment of the past 1, 2019. Kansallisgalleria / Valtion taideteostoimikunta. Kuva: Inka Ruokolainen.