Aarne Jämsä Helman heilahdus piirustus, tietokonetuloste 2 x 7,2 m x 51 m Kehärata, Helsinki-Vantaan Lentoaseman juna-asema (tilattu kutsukilpailun perusteella v. 2013) Foto: Jussi Tiainen
Aarne Jämsän Helman heilahdus Helsinki-Vantaan Lentoaseman juna-asemalle on eräs Suomen mittavimmista taidehankkeista. 7,2 metriä korkea teos hallitsee laiturialueen vastakkaisia seinäpintoja 51 metrin pituudelta. Se on toteutettu skannaamalla taiteilijan piirustukset kuvatiedostoiksi, jotka on kuvankäsittelyprosessissa koottu teoskokonaisuudeksi ja tulostettu alumiinilevyille.
Vaatekaapin salaisuus
Kuvataiteen kannalta kallioon louhittu rautatietunneli ei ole otollisimpia paikkoja. Mittakaavaa on vaikea hallita, läpikulkumatkalla olevien matkustajien huomiota on hankala voittaa. Sen paremmin junien kuin ihmisten tielle ei saa tulla, kaiken tulisi olla mahdollisimman huoltovapaata. Tilaa on silti paljon.
Aarne Jämsän taiteellinen vastaus on herkullinen kaksiosainen panoraama, lähes monumentaalinen kuvallinen vyörytys laskostuvia kankaita, pitsejä ja paljetteja. Se on työ, jossa pieni ei käänny pelkästään suureksi vaan kasvaa suuren suureksi. Tunnelia läpäisevälle matkaajalle se on kuin kurkistus Liisan kaninkoloon, jossa asioiden mittakaavat oudosti muuttuvat.
Kankaiden laskokset kertautuvat ja ehdottavat katsojan silmien edessä alati uusia, toisiinsa lomittuvia tiloja. Näkymä on vahvasti plastillinen ja paljastaa Aarne Jämsän kuvanveistäjän katseen. Hänen teoksessaan toisiinsa tutustuvat tekstiilikaupan kotoinen kangaspakka ja barokin kuvanveistäjien virtuoosinen kyky pukea veistoksensa liehuviin, marmorista tehtyihin 8 vaatteisiin. Ohikiitävän junan ilmavirrassa piirrettyjen kankaiden voi jopa kuvitella hetken lepattavan.
Teos Helman heilahdus lienee Suomen suurin piirros. Silti se on tehty pienellä, käteen sopivalla kynällä. Temppu on suurentaa herkkien kädellisten ajatusten muodot tietokoneella uusiin mittoihin. Kokonaisuus syntyy lukemattomista palasista, katseen liikkeistä ja mittakaavojen muutoksista. 690 neliömetriä tarkkaa kynänjälkeä luo Aarne Jämsän työhön samalla myös mikroskooppisen tason: näkökulman toiseen ulottuvuuteen, jonka pehmeästi laskostuvia aineita taiteilija kutsuu meitä mielessämme tunnustelemaan.
Mikä lopulta on tämä suuri, piirroksellinen alamaailma, jonka kätköistä paljastuu velvettiä ja satiinia? Mummolan vintin vaatekaappi, jonka hämärässä valossa lapset harrastavat pukeutumisleikkejä? Lipaston harvoin avattu laatikko, unohtuneiden ajatusten juhlava kätkö, jota tutkiessa aikuisen mieleen saattaa palata silkin kiilto ja viileän eroottinen kahina? Se on kosketuksen muisti, oman kehollisuutemme lähettämä lahja menneisyydestä.
Jyrki Siukonen
