Kuva teoksesta Tellervo Kalleinen & Oliver Kochta-Kalleinen: Unimaa – Dreamland (2009)

Sanotaan, että Kari Suomalainen oli pilapiirtäjä, joka kykeni nauramaan joka suuntaan. Hänen huumorinsa paljastikin oivaltavasti politiikan kiemuroita ja suurvaltasuhteita. Sen sijaan piilevämpiä, esimerkiksi miesten ja valkoisten etuoikeuksia ylläpitäviä valtarakenteita Kari pikemminkin pönkitti.

Visavuoren museon Kari-paviljongissa nähtävä ”…JA SAMA ASIA NYKYAIKAISESTI KÄSITETTYNÄ” avasi Valtion taideteostoimikunnan juhlanäyttelykiertueen. Eräitä Marketta Hailan kuratoiman näyttelyn keskeisiä teemoja ovat sukupuolten välinen tasa-arvo ja arjen sukupuolittuneisuus, joita käsitellään Karin aikakauden näkökulmasta pilapiirtäjän maailmankuvan yksipuolisuutta avartamalla.

Feministisen ajatushautomo Hatun johtaja, kirjailija Rosa Meriläisen avajaispuhe käsitteli yhteiskunnan piileviä sortavia rakenteita ja niiden suhdetta näennäisesti harmittomaan huumoriin. Kysyin Meriläiseltä, miten huumori voi olla jotain muuta kuin sortavaa.

– Huumorin keinoin voidaan joko vahvistaa valtarakenteita tai vapautua niistä. Miten nauraa vapauttavasti niin, ettei hauskuus edellytä erityistä huumorintajua alisteisessa asemassa olevalta ihmiseltä?

Vaikka valtarakenteita pönkittävä huumori voikin naurattaa, se ei ole vapauttavaa, Meriläinen toteaa. Esimerkkinä hän käyttää niin rodullistettuihin kuin vammaisiin ihmisiin kohdistuvaa huumoria.

 

Radikaali hauskuus

– Toista ihmistä ei tarvitse aktiivisesti vihata loukatakseen. Toisen olemassaolon unohtaminen, hänen yksilöllisyytensä ohittaminen tai hänen erityislaatuisuutensa vähätteleminen riittävät – niistä kaikista on syytä opetella eroon. Vähättelyn ja ohittamisen sijaan yhteiskunnallisen keskustelijan tehtävä on valveutuneesti oppia tekemään näkymätöntä näkyväksi.

Meriläisen ehdotus tiedostavasta huumorista on radikaali hauskuus. Hänen johtaja Saara Särmän kanssa kehittelemänsä radikaali hauskuus paljastaa valtarakenteita naurun avulla. Se ei pyri rajaamaan huumorin kohteita vaan ohjaamaan naurun suuntaa niin, että huumorista tulee sortavan sijasta vapauttavaa ja paljastavaa.

Miespaneeleita ja miespönöttämistä esiinnostava Congrats, you have an all male panel! on esimerkki radikaalista hauskuudesta, jossa ollaan tarkkoina naurun suunnasta. Meriläinen sanoo, että huumorin lisäksi myös kuvataide voi joko vapauttaa valtarakenteista tai pönkittää niitä.

– Kuvataiteessa ollaan aina katseen äärellä, joten se on hyvä paikka analysoida ja harjoitella erilaisia katsomisen tapoja. Onko esimerkiksi toisesta kulttuurista tulevaa tai toisen sukupuolen edustajaa kuvattu toiseuttavasti: sellaisena, joka poikkeaa normista niin paljon, että hän ei oikeastaan ole enää subjekti ja yksilö vaan vain oman viiteryhmänsä edustajan kuva.

 

Kansakunnan peilit

Visavuoren näyttelyssä on esillä Tellervo Kalleisen ja Oliver Kochta-Kalleisen teos Unimaa – Dreamland (2009), jossa kuvataan ihmisten unissa näkemiä kohtaamisia presidentti Tarja Halosen kanssa. Teos koostuu 20 filmatisoinnista 85 unesta, joita taiteilijapari keräsi vuoden ajan eri puolilta Suomea. Eräässä teoksen unessa kansalainen jää kiinni äänestyskopissa yrityksestä äänestää kahdesti, jolloin presidentti tulee moittimaan häntä koko valtiovallan puolesta.

– Tämä on minusta edelleen perin liikuttavaa: että valtiomiestä ja valtiota voi jossain niinkin rehellisessä maastossa kuin unessa edustaa nainen. Että on syntymässä todellisuus, jossa nainen voi edustaa ihmistä ja suomalaista, eikä vain naisihmistä tai suomalaista naista. Ovathan miehet saaneet jo aikain alusta toimia koko kansakunnan peilinä. Nyt me riisumme tämän yksinoikeuden pois yhdeltä sukupuolelta.

Esikuvilla on tärkeä rooli, koska he auttavat käsittämään, mikä on mahdollista. Samalla voi kysyä, rakentaako itselleen esikuviensa kautta esimerkiksi täysin valkoisen tai eurooppalaisen maailmankuvan. Halosen lisäksi Meriläinen mainitsee esikuvikseen burmalaisen poliitikon Aung San Suu Kyin ja nigerialaisen kirjailijan Chimamanda Ngozi Adichien.

– On tärkeää, että lukee ja kommentoi tietoisesti vaikkapa mustien naisten tekstejä. Se on yksinkertainen tapa sekä laajentaa omaa maailmankuvaa että löytää hyvää taidetta. Huomaamatta käy niin, että lukee vain kaltaisiaan, jolloin heitä tulee myös suositeltua eteenpäin.

 

Rosa Meriläinen Visavuoressa

 

Kari Suomalaista ja rasismia käsitellään Minna Henrikssonin haastatteluun perustuen täällä.

”…JA SAMA ASIA NYKYAIKAISESTI KÄSITETTYNÄ”
State of the Art – Valtion taideteostoimikunta 60 vuotta
Kari-paviljonki, Visavuoren museo, Valkeakoski
30.9.2016–5.2.2017