Carl Ludvig Engel aloitti Merikasarmin, Katajanokan kasarmirakennuksen suunnittelun reilu 200 vuotta sitten 1816, hänen käsialaansa ovat myös samassa korttelissa sijaitsevat upseerikasarmi ja sairaalarakennus. 1980-luvun lopussa valmistuivat sivurakennukset, jolloin tiloihin muutti Suomen ulkoministeriö. Kaikkiaan kahdeksan rakennuksen kokonaisuuden uusin peruskorjaus valmistui viime vuonna 2021.
Perusparannuksen yhteydessä ulkoministeriön tiloihin sijoitettiin Kansallisgallerian, valtion taideteostoimikunnan kokoelmasta teoksia. Hyppäsin mukaan taideasiantuntijaksi avoimen haun kautta ja tehtäväni oli kuratoida taide osaksi 800 henkilön työympäristöä. Erityisen tehtävästä teki kohteen laajuus, Merikasarmi on historiallinen, muhkea arvokohde, joka on samalla Suomen ulkopolitiikan hermokeskus. Myös taiteelle asetettiin odotuksia Suomi-kuvan välittämisestä ja edustavuudesta.
Aloitin työn tutustumalla tiloihin sekä VTTK:n kokoelmaan, kaikkiaan yli 14 500 teosta käsittävässä kokoelmassa vapaasti valittavia teoksia on noin 2500 kpl. Suurin osa tiloista, joihin taidetta tuli, on monitoimitiloja ja kokoushuoneita, ja varsinkin kokouskeskuksen suurissa saleissa ja odotustiloissa taide yhdistyi laadukkaaseen, suomalaiseen muotoiluun ja kauniisti korjausrakennettuihin tiloihin.
Erityistä suunnitteluvaiheessa oli se, että käyttäjien kanssa käytiin lukuisia keskusteluja. Ei ole aivan sama, millaisen teoksen ihminen kohtaa työympäristössään, keskusteluissa käytiin läpi muun muassa tilojen käyttötarkoitusta: mitä videoneuvottelulaitteilla huoneesta näkyy, mikä olisi taiteen teema viisumia noudettaessa, millaista tunnelmaa valokuva välittää tai olisiko syytä valita teos, jossa on lasi suojana. On myös kiinnostavaa jatkaa keskustelua, kun teos aiheuttaa kysymyksiä, epäröintiä tai jopa vastustusta, kun nykytaiteen tarkoitus on jokin muu kuin esteettinen mielihyvä. Silloin korostuu se, millaista tarinaa teoksesta kerrotaan, mitä taiteilijasta tiedetään tai miten linkitettäisiin katsojan kokemusmaailma teoksen aiheeseen.
Meri oli yksi taiteen teemoista, Merikasarmia ympäröi merimaisema, meri myös yhdistää meidät naapurimaihin, mereen liittyy historiaa, mytologiaa ja ajankohtaisia ympäristökysymyksiä.
Teosta valittaessa pitää ottaa huomioon moni asia, ensimmäiseksi tietysti aihe, teoksen koko, materiaali, massa, värit ja tyylikysymykset, mutta myös teosturvallisuus ja tilassa liikkuminen. Teoksilta odotetaan paljon, parhaimmillaan taide kruunaa koko tilan, luo tunnelmaa ja synnyttää keskustelua. Taidetta valittaessa haluttiin esitellä myös suomalaisia kuvataiteilijoita, kokoelman tekijöissä on taiteilijoita ympäri Suomea, etelästä pohjoiseen ja lännestä itään, saamelaistaiteilijoita ja Suomeen muuttaneita ulkomaalaisia taiteilijoita. Tavoitteena oli kokoelma, joka kuvaa korkeatasoista kuvataiteilijakenttäämme, silloin edustavuus syntyy luonnollisesti.
Taideasiantuntijan työ on suurimmaksi osaksi arkista käytännön koordinointia, täytyy osata hahmottaa etukäteen, miltä pieni kuva näytöllä toimii todellisessa tilassa, hoitaa uudelleen kehystykset ja sopia ripustus, mutta myös toimia annetussa budjetissa. Aiemmin esillä olleista 1980-luvulla prosenttiperiaatteen mukaisesti hankituista teoksista säilyi Pekka Pitkäsen suuri, pronssinen veistos ja Outi Heiskasen grafiikanvedosten installointi, jonka konservaattori nyt puhdisti ja sen kaareva suojapleksi uusittiin. Haastavin ripustettava teos oli hauras ja hyvin painava Renata Jakowleffin lasiryijy Reflection painting, Gold. Suurin osa teoksista on 2000-luvulla hankittuja: veistoksia, grafiikkaa ja valokuvia. Taideteostoimikunta teki myös useita täsmähankintoja, uudet suuret maalaukset, videoteokset, valokuvat ja veistokset löysivät uuden kodin.
Merikasarmin 200 teoksen kokoelma on yksi laajimpia VTTK:n kokoelmasta kuratoituja kokonaisuuksia. Taide täyttää tehtävänsä, tila tilalta on esillä mitä upeimpia teoksia, niin hienoja että liikutuin nähdessäni ne silmieni edessä valmiissa tiloissa. Vajaan vuoden mittainen, osa-aikainen pesti oli tiivis ja välillä paineistettukin aikataulullisesti, silti muistot ovat lämpimät, voin vain kiittää kaikkia avuliaita ja ammattitaitoisia työkavereita, joiden kanssa asiat sujuivat.
Toivon, että teoksista on ammennettavaa pitkäksi aikaa Merikasarmin työntekijöille arjessa ja myös tiloissa käyville ulkomaisille vieraille.
–Marjo Heino
