Maanantai-kollektiivin tilausteos Jatkuvuuden lyhyt historia julkistettiin perjantaina 12.10.2018 työ- ja elinkeinoministeriössä, Aleksanterinkadulla. Rakennuksen aulaan sijoittuvassa teoksessa viisiosaiseen lasiseinään kiinnittyvät kullatut kirjainmerkit välkehtivät valossa peilaten ympäristöään. Kulta elää tilan mukaan ja reagoi valoon ja sen vaihteluun. Installaatioon kuuluu myös kaksi sivuseinille ripustettavaa valokuvaa. Taiteilijaryhmään kuuluvat Anne Golaz, Jonna Kina, Tanja Koljonen, Jaana Maijala, Juuso Noronkoski, Mikko Rikala, Maija Savolainen ja Anne Yli-Ikkelä.

Kultauksessa käytetään usein lehtikultaa eli kultalevyä, joka on ensin valssattu ja sitten taottu ohueksi lehdeksi. Lehtikultaa on käytetty kautta aikojen tehokeinoina puuveistoksissa ja maalauksissa, kehyksistä kirkkojen kupoleihin. Nykytaiteilijoiden käsissä kultaus on kokenut uuden renessanssin. Käyttötapoja on monia seinämaalauksista valmisesineiden tuunaukseen.

Vastuu Jatkuvuuden lyhyt historia -teoksen lasiseinien kultauksen suunnittelusta ja toteutuksesta kuuluu kultaajamestari Raimo Snellmanille, joka pitkän uransa aikana on erikoistunut vanhoihin lehtikultausmetodeihin. Hän jatkaa edelleen eri maiden ja kulttuurien kultaustyötapojen tutkimista. Haastattelussa Snellman viittaa viime kertaiseen matkaansa Bangkokiin, jossa hänellä oli tilaisuus tutustua hallitsijan pääkultaajan opastamana Buddha-patsaiden kultauksen saloihin. Seuraavassa nykytaiteen kultausprojektissaan hän pääsee tutkimaan japanilaista kintsugi-taidemuotoa, joka perustuu siihen, että rikkoutuneet keraamiset esineen kappaleet yhdistetään toisiinsa kultalakalla.

 

Kuva: Tanja Koljonen

 

Maanantai-kollektiivin teoksessa kultaiset kirjainmerkit tulee näkyä molemmin puolin lasia. Kultaus laminoitiin kahden turvalasin väliin. Kirjainmerkit asemoitiin paikoilleen sabluunan avulla ja kiinnitettiin lasiin näkymättömällä, lesitiinipohjaisella kiinnitysaineella. Kokeilut pienempikokoisten lasien kanssa sujuivat loistavasti, mutta varsinaista teosta toteutettaessa vastaan tuli mittakaava ongelma. Iso koko aiheutti laminointikalvoihin kupruja, jotka naarmuttivat kultausta. Vahingoittuneet lasikappaleet jouduttiin uusimaan.

 

Kuva: Tanja Koljonen

 

Pitkän uransa aikana Snellman on tullut pohtineeksi myös kullan syvempää merkitystä. ”Kulta symboloi ikuista valoa. Se liittyy myös totuuteen. Sanotaan, että kuulijassa herää luottamus puhujaan, joka puhuu kultaisen kupolin alla.” Kulta näyttää liittyvän sekä uskonnollisen että poliittisen vallankäyttöön niin menneisyydessä kuin tänäkin päivänä.

Kulta vaikuttaa katsojaan ja herättää ihastusta, sanoo Snellman. ”Kun valo osuu kullan atomiin, niin kehällä oleva vapaa elektroni syöksyy atomin ytimeen ja muodostaa fotonisuihkuja, jotka aiheuttavat ihmisen verkkokalvolla ihastuttavaa kutinaa. Tästä on tieteellistä näyttöä. Kullalle pitää kuitenkin olla kontrastia. Liiasta kullasta voi tulla paha olo.”

Kulta on ikuista alkuainetta. Se ei hapetu tai ruostu. Teoksessa käytetty kulta on puhdasta 24 karaatin kultaa, jonka paksuus on 1/6 000 millimetriä. Yhteensä teokseen meni noin 1 000 kappaletta kultalehteä. Työn toteuttaminen kesti kahdelta henkilöltä kolmisen viikkoa. Kultausta oli tekemässä myös kultaajakisälli Mikko Snellman. ”Turvalasien väliin tehty lehtikultaus kestää aikaa, vastaan tulee ainoastaan lasin ikä”, pohtii Snellman.

Kultausprojektia ei voitu lasien koon ja laminoinnin takia toteuttaa pölyttömässä, kultaukseen suunnitellussa työtilassa vaan keskellä lasitehtaan normaalia toimintaa. Vaikka tehtaasta pyrittiin eristämään tila työtä varten, äkilliset ovien avaamiset aiheuttivat voimakkaita ilmavirtauksia, jolloin kultalehdet saattoivat lähteä kesken kaiken lentoon kultaajien käsistä.

Teksti: Eija Aarnio
Iso kuva: Museokuva / Matti Huuhka