Valtion taideteostoimikunta juhlistaa 60-vuotiasta historiaansa näyttelysarjalla State of the Art, joka käynnistyi syyskuussa 2016 Visavuoren museon Kari-paviljongista. Näyttelysarjan kuraattoriksi kutsuttu Marketta Haila sai heti ensimmäisen näyttelypaikan kohdalla vastaansa melkoisen haasteen, kun hän päätti ottaa näyttelyn lähtökohdaksi vuoropuhelun Kari Suomalaisen (1920-1999) pilapiirrosten kanssa.
Visavuoren laajaan kokoelmaan pohjautuvan nykytaidenäyttelyn nimi ”…JA SAMA ASIA NYKYAIKAISESTI KÄSITETTYNÄ” lainattiin Karin vuoden 1965 Ihanteellinen maisema -pilapiirroksesta, jossa Kari rinnastaa Werner Holmbergin 1800-luvun maiseman käsitykseensä sen aikaisesta nykytilanteesta. Hailan kuratoima näyttely muodostaa ikään kuin kolmannen ruudun piirrokseen, samalla haastaen Karin ajatusmaailman perustuksia.
Kuka nauraa ja kenelle
Kari-paviljonki rakennettiin Kari Suomalaisen lahjoitettua vuonna 1988 koko elämäntuotantonsa isoisänsä Emil Wikströmin taiteilijakodista huolehtivalle Visavuoren museosäätiölle. Wikströmin taiteilijakodin viereen vuonna 1990 valmistuneessa paviljongissa nähdään aika ajoin vaihtuva perusnäyttely Karin tuotannosta, nyt teemalla Saunapuhdas Suomi. Valtion taideteostoimikunnan näyttely levittäytyy paviljongin alakertaan ja muutamalla teoksella myös perusnäyttelyn yhteyteen.
Suomen pilapiirroskulttuurin pioneeri Kari on käsitellyt yhteiskunnallisia aiheita laidasta laitaan ketään säästelemättä. Karin tuotanto tarjoaa hyvin laajan ja moniaiheisen kavalkadin suomalaisen yhteiskunnan polttavista kysymyksistä 1950–1980-luvuilla. Moni muistaa Karin kuitenkin parhaiten rasistisista somaliaiheisista pilapiirroksistaan, jotka lopulta vuonna 1991 johtivat potkuihin Helsingin Sanomien vakituisen pilapiirtäjän tehtävästä. Pakolaisten ohella myös luonnonsuojelijat, naispapit ja naispoliitikot kuuluivat Karin inhokkeihin. Taiteilijan nauttima arvostus kertoo siitä, että hänen näkökulmissaan oli todellista kaikupohjaa yleiseen mielipiteeseen.
Somalipiirustuksia ei Saunapuhdas Suomi -näyttelyssä nähdä, vaan esillä on Karin vähemmän tunnettuja piirustuksia, joissa tarkastellaan ”suomalaisuutta ja suomalaisille tärkeitä asioita”: urheilua, mökkeilyä, koulutusta, politiikkaa, luonnonsuojelua ja armeijaa. Museo ei ole kuitenkaan lakaissut Karin kiistanalaista puolta maton alle vaan ainakin Karin juhlavuonna 2010 järjestetyssä näyttelyssä oli oma seinänsä naispappeutta, luonnonsuojelijoita, kehitysmaita ja somaleita käsitteleville piirroksille ja niitä on ollut esillä museon omassa teemanäyttelyssä Kielletyt kuvat vuonna 2008.
Minna Henriksson, yksi Valtion taideteostoimikunnan juhlanäyttelyn taiteilijoista sanoo, että myös Karin rasistinen puoli täytyisi esittää. Karin teosten kautta voisi kertoa esimerkiksi 1990-luvun alussa puhjenneesta rasismista ja jäljittää sen syitä taloudelliseen murrokseen, sekä käsitellä sitä, miten jotkut kohdistivat vihansa ja raivonsa Suomeen saapuviin pakolaisiin.
– Karin piirustukset ovat samaan aikaan 1990-luvun vaihteen yhteiskunnallisen ilmapiirin tuote ja sen lietsoja. Olisi kuitenkin tärkeää tunnistaa myös ne tekijät ja mekanismit yhteiskunnassa, jotka aiheuttavat rasismia. Niin kuin nytkin, myös 1990-luvun alussa raivo purkautuu kaikista heikoimmassa asemassa olevaan, Henriksson sanoo.
Poliittinen historia ja historian poliittisuus
Karin läsnäolosta muodostui viitekehys Valtion taideteostoimikunnan juhlanäyttelylle, joka myös osittain lomittuu museon perusnäyttelyn kanssa. Saunapuhdas Suomi -näyttelyn seassa nähdään Laura Horellin, Jouna Karsin, Leena Illukan, Juha Mennan ja Ossi Somman teokset, jotka luotaavat niin työläisaiheita kuin kritisoivat nationalistista retoriikkaa.
Kuraattori Marketta Haila nosti lisäksi kaksi Karin piirrosta osaksi alakerran näyttelyä, joista toinen muistuttaa Karin naisasenteista. Näyttely käsittelee samoja teemoja kuin Kari – historian tulkintoja, sukupuolta, kansallisuuden kysymyksiä – mutta vastakkaisesta näkökulmasta tuoden esille esimerkiksi arjen politiikkaa ja feminismiä. Teosten kautta Karin aikakaudesta avautuu rinnakkainen maailma, jossa esimerkiksi suomalaisuus ymmärretään eri tavoin kuin Karin konservatiivisisänmaallisessa maailmankatsomuksessa.
Juhlanäyttelyssä nähtävä Minna Henrikssonin Works on Paper luo erityisen mielenkiintoisen vastakkainasettelun Karin kanssa. Teos vie Karin kulta-aikaan, Suomen lähihistoriaan 1950–1980-luvuille, ja käsittelee pilapiirtäjällekin läheisiä teemoja politiikasta teollisuuteen. Linopiirroksista koostuva teossarja tuo esille Suomen hallituksen suojeleman metsäteollisuuden häikäilemättömän kaupankäynnin Etelä-Afrikan apartheid-hallinnon kanssa.
Henriksson esittää teoksessaan, että vuonna 1976 eteläafrikkalaisista sanomalehdistä 97 % painettiin suomalaiselle paperille, vaikka samalla oli tiedossa, että kaupankäynti edisti suoraan maan sortavaa järjestelmää. Kauppa keskeytettiin kansainvälisen apartheidin vastaisen liikkeen vaatimusten mukaisesti vasta sen seurauksena, kun Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto kieltäytyi kuljettamasta paperia Etelä-Afrikkaan vuonna 1985.
Henriksson on myös muissa teoksissaan kuten Tiernapojat (2013), Lenin Aurakadulla (2012) ja tänä syksynä Tukholman Historiallisessa museossa avautuneen History Unfolds -näyttelyn teoksessaan Unfolding Nordic Race Science tuonut esille historian vaiettuja alueita. Henrikssonin keskeisenä tavoitteena on ollut kyseenalaistaa kulttuuriin juurtuneita rasistisia käytäntöjä, joita esimerkiksi Karin piirrokset ovat olleet omalta osaltaan normalisoimassa.
Ennen oli ennen?
Länsimaiden historia on rasistisen vallankäytön kyllästämää, ja myös Suomen historiassa on lukuisia kipupisteitä aina saamelaisalueiden kolonisoimisesta vallanpitäjien suhteisiin natsi-Saksan kanssa. Kysyin Henrikssonilta, miten meidän tulisi tänä päivänä lähestyä maamme historiaa ja erityisesti niitä aiheita, joista ei haluttaisi puhua.
– Käytän itse paljon historiaa taideteoksissani. Historia on kuin iso allas, josta voi nostaa erilaisia asioita ylös tähän päivään. Tärkeää on kyseenalaistaa ajatus ”yhdestä historiasta” ja ”totuudesta” ja tiedostaa, että historioita on monia ja että historiantulkinnat liittyvät eri yhteiskuntapositioihin. Yhteiskunnallinen asema vaikuttaa siihen, millä tavalla näkee ja kokee historian. Minua kiinnostaa rikkoa sitä kuvaa, mikä nykypäivänä historiasta muodostetaan kansallisen tarinan tukemiseksi.
Kari Suomalainen on vuoden 1991 selkkauksesta huolimatta jäänyt historiaan arvostettuna ja jopa nerokkaana pilapiirtäjänä, joka ei säälinyt ketään. Karin arvomaailman konservatiivisuutta, seksismiä ja rasismia ei kuitenkaan voi kieltää. Moni sanoo, että hän kuvasi niitä ”kansan” ajatuksia, joita muut eivät kehdanneet sanoa ääneen, ja että maailma nyt vain oli sellainen eikä vanhoja asioita kannata kaivella. Miten Karia tulisi katsoa tänä päivänä?
– On vaarallista näyttää Karin piirroksia sympaattisessa valossa, kultaisina muistoina, ja samalla piilottaa yksi osa hänen tuotantoaan. Historia on täynnä henkilöitä, jotka olivat toisaalta jotain ja toisaalta jotain muuta – ei tietenkään ole hyvä karakterisoida ihmisiä yksinkertaistaen. Ei rasismia kuitenkaan voi laittaa pieneksi vinksahdukseksi, vaan rasistinen asenne ilmenee kaikessa mitä ihminen tekee.
– Karin rasismi tuli esille 1990-luvun alun pakolaisaallon aikana, kun Suomessa ei oltu koskaan aikaisemmin koettu vastaavaa. Muutama vuosi sitten skannasin Helsingin Sanomista somaliaiheisia juttuja, eivätkä Karin piirrokset olleet missään nimessä ainoa Hesarissa julkaistu rasistinen juttu. Hesari havahtui Karin rasismiin vasta, kun Hufvudstadsbladet nosti esille Karin piirrosten rasistisuuden.
– Ehkä Kari oli aikansa ja jonkun tietyn kansanosan tuote, mutta samalla tietysti tuottaja. Hän osallistui hyvin keskeisesti rasismin lietsomiseen ja sen määrittämiseen, että somalit on ollut Suomen vihatuin kansanryhmä.*
Näyttelyn teemoja käsitellään myös feministisestä näkökulmasta johtaja Rosa Meriläisen haastatteluun perustuen täällä.
”…JA SAMA ASIA NYKYAIKAISESTI KÄSITETTYNÄ”
State of the Art – Valtion taideteostoimikunta 60 vuotta
Kari-paviljonki, Visavuoren museo, Valkeakoski
30.9.2016-5.2.2017
History Unfolds
Historiska museet, Tukholma
18.11.2016–19.11.2017
* Ks. esim. Poliisiammattikorkeakoulun katsauksia -sarjan vuosittaiset Poliisin tietoon tullut viharikollisuus Suomessa -selvitykset, joissa todetaan, että koko 2000-luvun eniten viharikoksia on kohdistunut Suomen kansalaisiin ja toiseksi eniten Somalian kansalaisiin, eli somalit ovat ryhmänä kärsineet eniten viharikoksista. Vuosi 2008 on ainut poikkeus, tällöin Venäjän kansalaisiin kohdistui toiseksi eniten viharikoksia.